Elämässäni tärkeimmät asiat ovat koti ja perhe. En ole koskaan ollut uraihminen eikä minulla ole juurikaan minkäänlaista mielenkiintoa "tehdä uraa" tai viettää suurinta osaa ajastani tekemällä töitä jollekkin toiselle, poissa kotoa ja ihmissuhteiden kustannuksella. Toiveammattini on kotirouva. Ja sitä minä nyt olen. Virallinen termihän olisi kai "työtön", mutta en pidä siitä sanasta. Minulla ei ole töistä puutetta.
Tänään oli siivouspäivä, talo oli aivan kaameassa kunnossa pääsiäisen jäjiltä. Neljä kissaa ja kaksi koiraa tuovat parissa päivässäkin valtavasti kuraa ja karvaa sisälle, puhumattakaan että nyt viime siivouksesta oli melkein viikko. Olen jonkinasteinen siisteysfriikki. Mennessäni kyläilemään, tulen väkisinkin katsoneeksi talon yleisilmettä ja siisteyttä. Ovatko lasten lelut ympäri pihaa, vallitseeko kirjahyllyssä epäjärjestys ja onko wc:n hanassa hammastahnaroiskeita? Vastaus on yleensä kyllä. Paitsi tietysti meillä. Kamalinta mitä tiedän, on likainen wc. Eivät ne pienet hammastahnaroiskeet maailmaa kaada, mutta ihan oikeasti; jos peilistä tuskin näkee kuvaansa, pytyn sisäpuolen alkuperäistä väriä on vaikea tunnistaa (vaikka sen tietää yleensä olevan valkoinen) ja on hygieenisempää olla pesemättä käsiään kuin koskea vessan hanaan tai pyyhkeeseen, pitäis jo oikeasti tehdä jotain. Edes silloin kun niitä vieraita tulee. Voin antaa anteeksi nämä rikokset yksin asuville miehille ja sinkuille, mutta kun nämä esimerkit olivat lapsiperheistä. Hoidatte pieniä lapsianne tuollaisessa ympäristössä? Ja kyseisten perheiden keittiön kunnosta en viitsi edes aloittaa. Senpä vaan sanon, että minä en siinä keittiössä valmistettua ruokaa söisi. Kotona voisin toki syödä vaikka suoraan tiskipöydältä ;>
Eläinrakkauteni asettaa hieman haasteita täydellisen kodin ylläpidolle. Joitain asioita on annettava anteeksi, kuten revitty sohvankulma, pureskellut viherkasvit ja naarmut uudessa tapetissa. Ja suloiset kuratassujen jäljet keittiön pöydällä kun kissat tulevat ulkoa. Mutta sitähän ne sanovat, että tahrat kertovat elämästä. Kunhan ne eivät ole näkyvillä kovin kauaa ;>
Yleisin (teko)syy kotien siivottomuuteen ja p*skaisuuteen ovat lapset. En tajua miten. Eikö sen pitäisi olla juuri päinvastoin; pienten lasten ei kuulu leikkiä ja ryömiä viikon vanhojen ruokajämien keskellä. Meillä asuu 4-vuotias lapsi joka toisen viikon, eikä talon siisteys muuttu niillä viikoilla mitenkään. Lelut pysyvät lastenhuoneessa, ulkoa ne kerätään pois viikon päätteeksi ja lapsi osaa viedä ruokailun jälkeen itse astiat pois ja vaikka pyyhkiä pöydänkin. Vaattetkin osataan laittaa suoraan pyykkikoriin. Ja tämä kaikki on ihan vaan opetettu sille lapselle. Ei tarvinnut lahjoa eikä kiristää, lapsi on mielellään hyödyksi ja auttaa kodin arjessa, jos hänelle siihen annetaan mahdollisuus.
Itse olen ainoa lapsi, eikä minun tarvinnut ikinä siivota kotona, ei minkään ikäisenä. Kämppikseni opetti minut pesemään vessan, kun muutin ensimmäiseen "omaan" kämppään. Molemmat vanhempani kävivät töissä. Meillä oli aina hyvin siistiä, ei ylimääräisiä tavaroita missään ja lattiat ja pöydät aina puhtaat. Pakottamalla ei lapsesta saa kasvamaan siistiä aikuista, vaan sillä omalla esimerkillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti